Elämän mieteitä ja näin sitten jatkossa

Pikku hiljaa alan oppia mikä olen itse tässä maailmassa ja mikä on mun suuntani seksuaalisuudessani, vaikka se jättäisikin minut varjoihin monen ihmisen osalta niin on pakkoa avautua tähän astiseen bi suuntaukseen joka siirtyy hiljattaen mulla lesbouteen. Kyllä, olin ihastunut jokin aika sitten mieheen, mutta muutamien päivien sisällä huomasin että ekan kerran se oli ohi menevää sellaista, okei aika perus asia tuo, mutta myös se että mulla ei enään ole kiinnostusta miehiin vakavien suhteiden kohdalla. Yksinkertaisesti en kykene saamaan niin vahvoja tunteita miehiä kohtaan kuin naisiin taas ja toki, koska olen jo muutenkin ei hetero, niin tietty olen tottunut ajatukseen olevani lesbo ja kiinnostunut naisista. Tietenkin niin sanotut "vanhalla ajalla" elävät ihmiset eivät kykene ymmärtämään kuinka ihmiset voivat huomata suuntauksensa enemmin tai myöhemmin, itselläni on tuo eka vaihto ehto eli enemmin, jotkut taas huomaavat sen kun ovat miehen kanssa ja omistavat ehkä parikin lasta et siitä vähän myöhemmin ettei miehet välttämättä ole se sun juttusi. Se voi olla hieman outoa ja ehkä shokin aiheuttavaa taikka ylemiten hämmennystä sitten ihmisillä asiasta, mutta emme silti näe sitä kuka on homo, bi taikka lesbo voimme vain itse tajuta suuntauksemme ja etsiä sokkelosta saman suuntautujan, mutta sekin vie aikaa. Se on totta. Niin kuin monet ovat minullekin sanoneet se vie aikaa vain ei sille voi muutakaan, toki se on ärsyttävää kun se voi kestää vuosiakin ennen kuin se oikea ihminen tulee eteensä.
Itsekin alan hieman koittamaan sitä että menisin vähän aikuisempaan suuntaan pikku hiljaa kaikkien omien virheidenikin jälkeen ja tajuta ettei elämä ole leikkiä, se on todellisuus ja todellisuus sekin sattuu, mutta sen kanssa on elettävä. Niin meillehän ovat rakkaat ihmiset opettaneet, eikö niin? Joten kyllä uskon siihen, että niin se myös menee. Se ei ole helppoa yhdellekkään meistä. Sen tiedän hyvin kuten muutkin. Silti sitä miettii, että olemmeko siltikään valmiita kohtaamaan todellisuuden kuin ottaisimme härkää sarvista kuten sanotaan yleensä. Lopulta tajuat ettet olekkaan niin heikko kuin sitä voikin kuvitella itsestään. Kyllä itsekin olen niin tehnyt ja tässä olen keskellä en mitään. Olisiko aika katsoa elämää lisää vielä näiden 17 vuodenkin jälkeen ja kohta 18 vuoden, kyllä se niin on. Mielialat vaihtelevat, ihmiset muuttuvat, ympäristö muuttu meidän olemuksestamme ...
- Näinhän se menee kaiken kaikkiaan.